...yrität silittää miehen paitaa pikkujoulukuntoon huteralla alustalla kuuma silitysrauta laudalla keikkuen? No, tietty kaksi karvaturpaa päättää aloittaa painimisen jaloissasi, tönien sinun lisäksi silityslautaa, joka keikkuu uhkaavasti. Siinä sitten komentamaan kääntyessä rauta on silitysasennossa paitaan liimaantuneena, mutta ONNEKSI ei murto-osa sekuntiakaan liian pitkään. Selvisin säikähdyksellä, ja isännällä on siliä paita huomiseksi. Terveisiä vaan....

Viikonloppuna olin jo tervehtynyt sen verran, että pääsin riennoille. Lauantaina oli jo perinteinen Joulukadun avajaiskulkue, jossa olin Mollyn kanssa mukana. Hirvittävät määrät ihmisiä oli kerääntynyt kadunvarsille huiskuttamaan, ja kyllä se koiralaumakin näytti lasten naamoja vääntävän hymyyn :) Mannaa en viitsinyt ottaa matkaan, kun se rukkaraukkanen olisi jäätynyt kuin torakka. Sunnuntaina kävästiin sitten Jaanan kanssa Jyväskylän näyttelyssä, jossa keskityin leikkimään uudella lelulla eli digijärkkärillä. Insinööri on terve ja onnellinen, kun sillä on uusi elektroninen lelu ;) Katsotaan jos jossain välissä saisin siirrettyä kuvia Picasaan. Takaisintulomatka Jykylästä olikin sitten erinomaisen mielenkiintoinen lumimyräkän vuoksi. Hitaasti, mutta turvallisesti päästiin kotia.

Maanantaina olikin sitten pitkästä aikaa agilitytreenit. Eka kertaa oltiin hallissa, ja yllättävän hyvin meni molempien kanssa. Manna oli megahyvin kuulolla eka radalla ja teki mielettömät kepit <3 Toisella radalla mielenkiinto sitten hävisi jonnekin ja enemmän kiinnostivat hallin matolla olleet lumiköntit. Jokaista könttiä piti käydä nuuhkaisemassa, jos se vaikka olisi ollut juustoa. Liekö autossa odottelu sai pienen keskittymisen herpaantumaan? Molly yllätti kuuliaisuudellaan. Se on kyllä ihan järkyttävän nopea ja pienessä hallissa se vielä korostuu. Sai kyllä itse pinkoa sen minkä näillä töppöjaloilla pääsi. Kouluttajamme, Taisto, meni Mollyn kanssa toisen radan; hyvin lähti miehen matkaan ja pienellä harjoittelulle näistä tulisi huippupari.