Onpas taas vierähtänyt tovi viime "kirjoituksesta". Ehkä syynä on se, että koirien elo on ollut tappavan tylsää arkea lähiajat. Tällä viikolla ne eivät päässeet edes treeneihin, kun emoa vaivasi muutaman päivän migreeniputki. Nyt on sitten kurkku kipeä ja kuumeenpoikasta eli katsotaan olenko maanantaina niin kunnossa, että päästään hyppimään ja loikkimaan.

Edellisissä treeneissä Kirsi (Mollyn Hippi-iskän ja Carlos-nopeajalan emo) kokeili menoa Mollyn kanssa ja ihan hyvinhän se yhteistyö rupesi sujumaan. Tämä nyt oli vaan sellainen ex temporee koklu eli tuskin tulette näkemään Kirsiä kisakentillä Mollyn kanssa :) Toisen radan vedin sitten itse Mollukan kanssa. Onnistuin menettämään hermoni sen kanssa niin totaalisesti, että "kurinpalautuksen" jälkeen mulla oli ihmeellisen kuuliainen koira radalla?! Molly siis ryntäsi radalta louskuttamaan sylissä olleelle kääpiövillakoiralle aivan syyttä suotta. Joskus se totaalinen pinnan katkeaminen saa komentamiseen sen oikean sävyn, ja tuollaiselle pitkäpiuhaisellakin yksilöllä viesti menee perille asti.

Mannan suorituksesta ei ole oikeastaan mitään pahaa sanottavaa. Takaaleikkaukset ja kepit alkavat sujua hienosti, vahti ei päätä huimaa, mutta intoa löytyy. Mannasta tuli muuten nakupelle, kun Jaana tempaisi siltä karvat päältä. Nyt sitten kasvatellaan ensi vuoden näyttelyitä varten hienoa turkkia.