Marja-Leena herätti edellisen postauksen kommenteissa ajatuksen, että onko kätevämpää kun molemmat akat juoksevat yhtä aikaa? Meillä ainakin meno on ollut melkoista rallia viime perjantaista lähtien. Hirvittävää ininää, venkoilemista, läähätystä, vokottelua, pissimistä, ulospyrkimystä ja jynkkyä on ollut meidän huusholli täynnä. Parasta aikaa takaani kuuluu ripinä ja rapina sekä läähätys ja vinkuminen, kun Manna haluaa Mollylta ja Molly ei tiedä pitäskö antaa vai pitäskö senkin saada?!

Tänään olivat myös kaikki tyynyt saaneet tuntea nahoissaan narttujen rakkaudentunnustukset. Kaikki sohvatyynyt yms. oli levitelty pitkin lattioita ja jokainen niistä oli saanut tiimalasimaisen muodon etujalkojen lempeästä otteesta. Jos siis saisin valita, niin mielummin saisivat juoksennella hiukan eri aikaan, koska silloin meno ei ole yltynyt ihan näin mahdottomaksi. Sitä paitsi jonkinlaisella mutulla voisin veikata, että valeraskautta on vielä tulossa, kun oikein kierivät hormonihöyräköissään. Toisaalta molemmat on yleensä tullut juoksujen jälkeen pieni masennuskausi eli saattaa meillä sitten juoksujen jälkeen olla hyvin hiljaista ja rauhallista.

Olemme myös saaneet yhden hyvin sitkeän isäehdokkaan tuohon tontin kulmalle tököttämään. Emäntäkin sillä on siinä aina mukana, mutta en usko hänen olevan niin kiinnostunut meidän touhuista, että pitää tuossa päivystää?! Liikkeessäkin olemme tätä parivaljakko muutaman kerran nähneet... yleensä kyllä hiihtelevät "tappituntumalla" perässä. Todistettavasti pariskunnan "lenkit" eivät matkallisesti ole pitkiä, mutta ajallisesti saattaa vierähtää tovi. Koira kyllä on sen kokoinen, että voisi pistää kainaloon ja kävellä pois (jos ei omin jaloin suostu lähtemään), mutta tätä ihmettä emme vielä ole päässeet todistamaan.

Vähänks me ollaan pistetty kulmakunnan kollien kallot sekaisin!