Maanantaina pääsin sitten molempien koirien kanssa radalle... siis agilityradalle. Ja sainkin taas juosta urakalla, koska meidän kanssa harkkaamassa oli vain yksi koirakko. Ei siis liikoja odotusaikoja taaskaan. Rata oli kivan haasteellinen ja antoi mahdollisuuksia kokeilla erilaisia vientejä. Mulla oli taas vähän opettelemista tuon ohjauksen muutoksen kanssa, kun en pitkiin ollut ollut molempien kanssa liikkeellä. Mollya kun voi jo "heittää" huoletta tiettyihin paikkoihin, mutta Manna pitää vielä saatella esteille. Eiköhän tuokin asia taas parin kerran jälkeen muistu mieleen ja painu selkäytimeen. Hyvä mieli oli harkkojen jälkeen; onnistuneita ratoja, rentoutta ja Mollykin pysyi ihanasti kuulolla.

Keskiviikkona pistäytyi Vili Vilperi moikkaamassa tyttöjä lenkin merkeissä ja muutenkin ollaan tehty mukavia kävelyksiä viikon varrella. Löydettiin jopa ihan uusi metsälenkki ihan tuosta läheltä, miten lie ollaan paikan ohi kävelty reilut kaksi vuotta silmät kiinni?! Siellä törmättiin rusakon(?) raatoon, joka kiehtoi Mollya valtavasti. Manna puolestaan ei moisesta juuri välittänyt. Onneksi olivat molemmat kiinni, koska luulen että Iso ois vetänyt rusakon (tai sen mitä siitä oli jäljellä) parempiin suihin.

Äskeisellä lenkillä huomasin, että Molly alkaa olemaan melkoinen perästävedettävä. Sitä ihan selkeästi ärsyttää tämä joka keväinen loska, märkyys sekä terävä hiekoitussepeli. Mokomakin hienohelma! Pitääkin muuten muistaa rasvata tyttöjen tassut... Mollyn kanssa harrastettiin eilen myös kauneudenhoitoa. Trimmasin sen oikein kunnolla, koska karvanlähtö alkoi ryöstäytyä ihan käsistä. Kyllä sitä karvaa vieläkin lähtee, mutta ei sitä nyt ihan kaljuksi viitsinyt kyniä. Se on kyllä hauska otus trimmauspöydällä, ottaa homman niin lunkisti, ettei edes tartte hirttosilmukkaa käyttää :).