Mitenkähän sen kuntopiirin oikein saisi toteutettua? Agitreeneissä olen ikäväkseni huomannut, että kunto ei meinaa millään riittää kahden koiran kanssa juoksemiseen, vaikka toinen ei ole edes mikään Hornet. Jalat huutavat maitohappohyökkäyksen kourissa muutaman ratakierroksen jälkeen, ja keuhkot pyrkivät kohti hallin lattiaa. Jos minä nyt tässä julkisesti lupaisin kaivaa ne kunnon lenkkarit esille, valjastaa Mollyn valjaisiin ja lähteä ihan oikealle juoksulenkille! Vai lupaisinko...? Ehkä sitten kun tuo loska, vesi, jää, hyhmä ja kaikki muukin lumen synonyymiksi luettava on hävinnyt poluilta ja teiltä. Katsellaan...

Tämän viikon treenit menivät kivasti. Kahdella edellisellä kerralla meillä on ollut ohjastajana Kirsi (Carloksen ja Mollyn iskän Hipin) emo. Ainakin parsonkokemusta on ollut rutkasti tarjolla :) Koirat ovat olleen iloisesti kuulolla ja hyvässä vireessä. Molly alkoi maanantaina taas vähän loikkimaan kontakteja, joten tähän pitää taas puuttua. Mutta mikä iloisinta; kepit menivät tosi hyvin "väärältä" puolelta! Manna-maantiejyrä puksuttaa tasaisesti eteenpäin, vähän sille voisi saada nopeutta lisää. Mua ei tosin haittaa tippaakaan, että toinen etenee vähän laiskemmalla tahdilla.

Eipä muuten mitään erikoista. Pentusia olen kuvannut Miselineillä oikein urakalla, käykäähän kurkkaamassa. Melkoisia söpösiä koko lauma, onnea vaan kaikille tuleville pikkuruisten omistajille. Ihan vähän (ihan tositosi vähän) käy kateeksi. Tuleva Parson on saatu liikkeelle, joten senkin osalta saa nyt hetken huokaista. Pitää vielä kaivaa tähän tasapuolisuuden nimissä tuore kuva Mannasta.

"Toinen korvani valvoo yötäpäivää."