Tapahtuipa tässä päivänä eräänä, eteläsavolaisen kaupungin toisen koirapuiston tienoilla. Isäntä emäntineen iloitsi nähdessään puiston aukeavan tyhjänä edessään, ja riemusta pompahdellen päästivät kaksi kaunista, valkoista hauvaansa nauttimaan vapaudesta, ilman kiristäviä pantoja ja repiviä hihnoja. Lievä lemahdus kävi tosin kaikkien herkkiin neniin?!

Hauvat toteuttivat puistossa alkukantaisia tarpeitaan kirmatessaan mahtavissa kaarissa lentävien puukeppien perässä. Ihastuttavan hellästi hipoi pehmeän märkä ruohikko hauvojen tassuja, ja lämpimien lammikoiden vesi viilensi sopivasti kauniiksi kammattujen vatsojen alusta. Vesi lammikoissa oli niin houkuttelevaa, että toinen hauva otti laukkakisan jälkeen kaunistavan kylvyn, veden helliessä sen norsunluun valkoisena hohtavia kylkiä.

Valitettavasti kaikki ihanuus päättyy aikanaan, ja niin oli tästäkin paratiisista lähdettävä jatkamaan arkista aherrusta. Portin ulkopuolella, kuin taikaiskusta paratiisi muuttui kuitenkin haisevaksi helvetiksi! Hauvoista tuli rapaisia rakkeja, ja isännän ja emännän kielenkäyttö muuttui täysin painokelvottomaksi sanailuksi. Mitä ihmettä? Muutamia avainsanoja: viime kesä, koirapuisto lampaiden laitumena, papana, vesi, liettynyt lanta.

Ja voin kertoa, ettei se haju lähtenyt ihan tavallisen koirashampoon voimalla!