Meilläpäin nuo siileiksi kutsutut piikkikasat alkavat käydä aika röyhkeiksi. Tässä yhtenä iltana, ilman vähän viilennyttyä tuuletimme huushollia ovet auki, kun yksi iso köllikkä päätti tulla vierailulle. Sieltä se oli mönkinyt avonaisesta ovesta ihan kutsumatta ja teki tuttavuutta eteisen sandaalipariskunnan kanssa! Kaikeksi onneksi koirat olivat portin takana, mutta eipä niiltä tämä vieras elukka jäänyt huomaamatta (eikä sen jälkeen naapureillekaan jäänyt epäselväksi, että tuossa talossa ei asiat ole ihan tolallaan). Sai taas tämä metriheikki leikkiä aitajuoksijaa porttia ylittäessän, että pääsi katkaisemaan eläimellisen tuijotuksen sulkemalla oven. Siili tästä suuttuneena meni mököttämään eteisen nurkkaan, mistä se sai ensimmäisen luokan lapiomatkan pihalle. Sinne kömpi herra Siili autokatoksemme alle miettimään, kumpi olikaan parempi paikka kauhutalo vai oma lattiaton mökki.

Eilen illalla herra Siilin teinikäinen tytär oli sitten ilmeisesti päättänyt olla noudattamatta isänsä ohjeistuksia, ja kömpinyt takapihamme aidan sisäpuolelle. Siellähän niitä kaikenlaisia seikkailuja voi kokea, ja ensimmäinen olikin joutuminen silmätysten nelijalkaisen pikkupaholaisen kanssa. Onneksi tällä kaverilla ei ollut pahat mielessä, vähän vaan mielenkiintoa herätti mokoma tunkeilija. MUTTA kohta niitä olikin kaksi ja siili-neidin puolustautumisasentohan (pallo) tunnetusti herättää isossa ärrierissä kaikenlaisia tunteita! Onneksi joku on joskus ollut sen verran fiksu, että on opettanut koirille käskyn "EI OTA!". Tällä mentiin ja koirat saivat toisen luokan kainalokyydin sisätiloihin, ja Siili Siveä saikin sitten turistiluokan matkan kakkalapiolla ihan uusiin maisemiin. Toivottavasti hän löytää poikaystävänsä tuosta lähimetsässä ja elää elämänsä onnellisena.