Kaikenlaista on taas jäänyt raportoimatta, kun ei ole tuota kirjoitusvimmaa hirveästi ollut. Manna on ravannut kiitettävästi näyttelyissä tässä kesäaikaan, joten ehkä pari sanaa niistä. Aloitetaan vaikka Mäntsälästä heinäkuun puolestavälistä. Mäntsälässä oli taas vihaamani nurmialusta, ja laatuarvostelulla erittäin hyvä avoluokan kolmas poistuimme helteiseltä urheilukentältä. Tuomarina Harto Stockmari.

Sinne ne vähätkin jalat uppoavat nurmeen.

Ristiinassa puolestaan oltiin heinäkuun viimeisenä päivänä. Sieltä tuomisina oli avoimen luokan kolmas sija laatuarvostelulla erinomainen.

Ristiinassa Zeljco Cajicin kopeloitavana

Pari tuntia Ristiinasta kotiuduttuamme alkoi Manna oksentaa rajusti. Vielä seuraavana aamunakin yrjö lensi, eikä sisällä kestänyt edes vesi. Eläinlääkäripäivystys olisi ollut Pertunmaalla ja aikaisin aamulla sinne soitettuani olisimme voineet mennä paikalle klo 10. Isäntä oli tuolloin lähdössä Pohjois-Savoon, joten pakkasimme lauman autoon ja ajoimme Kuopion Tuhatjalkaiseen (auki 24/7), joka on Mikkelin takapäivystys. Siellä epäiltiin kohtutulehdusta, vierasesinettä tai rajua vatsatautia. Nesteytyksen ja lääkinnän jälkeen ajoimme kotiin, ohjeina mennä seuraavana päivänä ultraamaan kohtu, tulehdusepäilyn vuoksi. Onneksi maanantaina ei mitään tulehdusta tai vierasesinettä löytynyt, mutta kuiva koira jäi eläinlääkäriin nesteytettäväksi, kun emännän piti selviytyä upouuden työn ensimmäisestä päivästä :) Viikon verran söimme erilaisia vatsalääkkeitä ja riisikanamössöä, että tästä vatsapöpöstä selvittiin. Kuopion näyttely elokuun alussa jäi siis väliin heikon kunnon vuoksi.

Kouvolaan Manna pääsi kasvattajan mukana ja olipa siellä nähnyt jälkikasvuaankin. Pieneltä  ja söpöiseltä oli kuulemma Ryyni-tyttönen näyttänyt. Omistajat rellestivät lauantaina U2 keikalla ja Kaisaa lainatakseni keikka oli loistava. Lähes yhtä hyvä ellei parempi, kuin 13 vuotta sitten. Koska Kouvolasta, josta saaliina AVO EH2, ei ole kuvaa, niin laitetaanpa tähän kuva lauantain muusta äksönistä.

Jep, kaukana oltiin, mutta kuulosti sitten sitäkin paremmalta.

Keikkapäivän jälkeisenä aamuna ajelimme Helsingistä Heinolaan, jonne Jaana toi taas Mannan. Kurvailtiinkin niin sopivasti samaa tahtia, että pysäköitiin automme samaan aikaan samalle nurkalle. Heinolassa saimme  puolalaiselta Krystyna Oparalta laatuarvostelun erinomainen ja avoimessa luokassa sijoitus oli toinen.

Draivia riittää

Kuten huomaatte en taas ole sitten viime joulukuun ollut Mannan kanssa itse kehässä (joku voi muistaa minkälaista meno silloinkin oli *huoh*). Saa siis nähdä miten ensi viikonloppuna akan käy Tervakoskella, kun sinne kehään pitäisi oikeasti mennä itse. Kyllä mä ihan mielelläni koiria esitän, mutta en omaani, koska jännitän ihan liikaa! Tässä vielä paitsioon jääneen Mollyn kesäterveiset.

Turkki on nyt kirjaimellisesti heitetty yltä!