Mä ajattelin tulle vähän kertomaan meidän juttuja, kun tuo emäntä ei kuulema kerkiä. Meillä onkin ollut täällä ihan ihmeelliset ajat, kun isäntä on notkunut kaiket päivät kotona. Sitten se vielä kehtaa könkkiä eteenpäin kummallisilla kepeillä. Kai ne on nyt tajunneet, että neljällä kulkupelillä pääsee kovempaa, kuin noilla kahdella joilla ne normaalisti liikkuu. Tosin musta kyllä tuntuu, että isännän meno on käynyt entistä hitaammaksi, kun se otti tuon toisen parin käyttöön... Eikä se edes lähde meidän kanssa lenkille?! Tässä mä vahtaan, että yksi kulkupeli pysyy ruodussa:

1290525658_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sitten me ollaan tuon pikkuplikan kanssa käyty joka viikko emännän kanssa agilitaamassa. Kovasti ollaan harkattu erilaisia lähestymiskulmia kepeille ja varsinkin mun kanssa takaaleikkauksia, kun mulle ei nuorempana niitä ole kunnolla opetettu. Oon muuten näyttänyt, että näinkin vanha koira oppii vielä uusia juttuja. Kauheen nopeeksi ne mua haukkuu vieläkin, vaikka oon kuulema ihmisten iässä jo lähes kuuskymppinen. Pikkuplikalla naksahti tässä taannoin keppinappi päässä kohilleen, ja sekin osaa ne jo silleen sujuvasti. Hyvä tuosta pikkuplikastakin vielä tulee.

Niin, se pikkuinen on käynyt taas niissä näytelmäharkoissa aika urakalla. Emäntä käski kertomaan, että harkkojen arvosteluja on lisätty tuonne jonnekin (ei kiinnosta mua). Kaikenlaista hyvää se on saanut; välillä pelkkää hyvää ja välillä erittäin hyvää. Mutta ei niitä serviettejä, vai mitä ne oli. Mä voisin vinkata, että niitä on vino pino tuolla meidän keittiön alalaatikossa. Eri värisiä ja kokoisia vaikka kuinka paljon. Ei niitä sieltä harkoista asti tartte käydä hakemassa.

En mä nyt oikein tiedä onks mulla muuta. Tai no joo, mulla on taas seuranhaku päällä eli kaikki valkoiset charmantit, jo ikääntyneetkin urokset voi ottaa yhteyttä. Mä oon taas jättänyt merkkejä pitkin kylää, että kyllä tänne varmaan osaa. Antakaa äänimerkki, niin yritän päästä tuonne vihreälle portille teitä vastaan.

Love,
Molly