Hoh-hoijaa, kyllä meitä koiranomistajia on sitten joka lähtöön. Äskeiseltä lenkiltä ei kyllä taas muuta jäänyt kun paska maku suuhun ja pari paskaa ryteikköön. Ohitin polulla koiranomistajarouvan ja hänen pötkylänsä. Pötkylä päätti murahtaa jo siinä vaiheessa meille, eikä Mollykaan nyt huonommaksi jäänyt. Käytiin rannassa viilentämässä neitien tunteita ja jatkettin kaikessa rauhassa matkaa. Pian takaa alkoi kuulumaan puuhläähpuuh-äänteitä ja nopea katse olan yli havaitsi saman kaksikon takanamme. Pötkylällä oli neliveto päällä ja rouvan olkavarsi nitisi liitoksistaan. Kiihdytin hiukan askelta ja ajattelin liueta paikalta, tytöt eivät enää noteeraneet puhisijaa millään muotoa.

Sitten kuului "KOPS" ja sitten "MURRR"! Se kops tuli siitä kun flexi osui asfalttiin ja murrr pötkylän kurkusta. Suoraa laukkaa tyttöjen kimppuun!Ja kaikkihan tietävät ettei parson tässä tilanteessa istu hiljaa omistajansa vierellä silmiin nakottaen. Siinä sitten yritin pitää pötkylään välimatkaa tyttöjen hinkuessa kurmoottamaan mokomaa elukkaan. Hampaat välkkyivät, mutta eivät onneksi osuneet kehenkään. Hetken pyörimisen jälkeen oli jo pakko korottaa ääntään, ja parilla voimasanalla varustetulla lauseella toivoin rouvan ottavan pötkylänsä haltuun. Onneksi näin kävikin, mutta mitä sitten?! Rouva huutaa naama punaisena minulle, kuinka syytän häntä että hän tahallaan päästi koiransa irti. Excuse me?! Sanoin tasan yhden lauseen, ruman, mutta en syyttävää. Loppupelissä minä sitten pyydän anteeksi rumaa lausettani ja rouva poistuu paikalta aurinkolasejaan korjaillen. P*&%#e, jos joku syyllinen on pakko löytää, niin sieltä rouvan peilistä se katsee, kun hän korjailee meikkejään kotisohvalla! Vahinkohan se oli, mutta kyllä mulla toi sappi pääsi taas vähän fuskaamaan.

Asiasta lehmälaitumelle. Maanantaina meillä oli oikein kunnon tehotreenit agi-harkoissa. Ryhmän kaikki muut jäsenet olivat estyneitä, joten treenattiin isännän kanssa kahden. Rata oli oikein kunnon intervalli, kaikkine kiemuroineen ja ansoineen. Mannan kanssa meni suht ok. Ansapaikatkin (hyppy-suoraputki-90 asteen kulma kepeille) menivät hyvin, lähinnä siksi ettei vauhti huimaa päätä. Kepeillä tuntui tulevan vähän takapakkia, eivätkä ne menneet niin sujuvasti. Toisaalta nyt radalla oli koko keppirivistö puolikkaiden sijaan, joten sekin saattoi vaikuttaa. Lisäksi pitää treenata pituutta, se tahdottiin juosta yli. Molly ja isäntä pistelivät menemään oikein urakalla. Kivaa, että saatiin isännällekin tehotreeniä ohjaukseen. Hyvä niistä vielä tulee... tai hyviähän ne jo ovat, mutta vielä parempia!