Meillä eletään jotain ihme arkea tai siitä nuo kaksijalkaiset ainakin puhuvat. Ne vaan aina aamulla lähtee ja iltapäivällä tulee. Aamulla käydään isännän kanssa pissalla ja iltapäivällä sitten jommankumman tai molempien kanssa vähän pidemmällä pissalla. Sitten me touhutaan jotain ja käydään taas pissalla ja sitten me purraan vähän luita ja käydään nukkumaan*. Sitten kun herätään niin sama alkaa alusta... Ai niin mut tehdään me sitä mun lempihommaa pari kertaa päivässä, aina pissanteon jälkeen, nimittäin SYÖDÄÄN! Mä tunnen sanat ruoka, ottaisitko, nälkä jne. Ja aina kun mä kuulen tällaisen sanan, mä juoksen keittiöön, ja ihan sen tietyn laatikon luo. Ne sanoo, että mä olen ahne porsas, mut mä kyl luulen että olen kuitenkin se koira. Ahne...hmmm, no joo ehkä voin alletassuttaa sen.

Mulle opetettiin sellainen temppu, että saan ruoan sitten vasta kun olen hypännyt ja tönässyt sen ihanan ruokalaatikon kiinni. No, kyllähän mä sellasen tempun opin kahdesta kerrasta. Nyt toi emäntä ei olekaan vissiin ihan varma oliko se viisasta, kun mä meinaan vähän ennakoida ja sillä meinaa jäädä ranteet sen ihanan ruokalaatikon väliin. Mutta kun mulla on aina kauhee nälkä ja kiire saada se ruoka ja kun ne vielä aina pistää mut sen tempunkin jälkeen odottamaan siihen kupin eteen lupaa. Mä en aina ees rupee syömään jos se "ole hyvä" mumistaan jotenkin epäselvästi. Silloin yhdenkin kerran odottelin vaikka kuinka kauan, kun kukaan ei huomannut etten mä kuullut et lupa tuli jo. Mulle pitää sanoo selkeellä äänellä. Luulis niiden nyt jo tietävän kun aina valittavat, että mulla on valikoiva kuulo.

Terv. Molly Malone

ps. tässä  vilmi mun Juhannuksena keksimästä uudesta ajanvietteestä

*(toim.huom. kyllä siihen päivään mahtuu vähän muutakin aktiviteettia, mutta tuo koira kun on vähän pessimisti :) )