Nuha pirulainen otti ylivallan ja tämän päivän vietinkin kotona räkäillen. Onneksi tytöt antoivat nukkua todella piiitkään ja tunnetustihan se uni on parasta lääkettä. "Aamu"lenkillä sainkin sitten kunnon vauhtia, kun tytöt bongasivat kissankuvatuksen jyrkän alamäen alla. Jumankekka, että voi kaksi tuollaista ötökkää vetää kovaa!! Onneksi en ole päätynyt yhtään kookkaampaan rotuun :) Sain tänään kuitenkin sen verran aikaiseksi, että trimmasin Mollyn. Toivottavasti karvojen määrä nurkissa väheni edes muutamalla. Vaikka tuntuu kyllä siltä, että se on aina se sama vakio.

Maanantain agilitykauden aloituskin jäi sitten haaveeksi, kun ohjaajien kokous sattui juuri meidän harkkavuorolle. No, olisihan sitä voinut mennä itekseenkin kentälle, mutta tauti oli jo päällä ja turhahan sitä on suotta härnätä. Sunnuntaina käytiin kuitenkin hakemassa tuntumaa ja katsomassa kisoja kaupungin toisella laidalla. Vaikealta näyttivät radat ja kuulemma myös olivat sitä.

Eipä tässä muuta ihmettä. Taidan mennä takaisin sohvalle peiton alle ja ottaa pari lämpöpatteria viereeni.