Eilen koin yhden koiranomistajan peruspainajaisen. Olin lenkillä äitini kanssa, joka tykkää taluttaa Mannaa, joten itse olin Mollyn hihnanpäässä. Molly päätti kakkia hoidetulle viheralueelle, joka tämän kaupungin säännöissä tarkoittaa sitä, että kakat pitää korjata parempaan talteen. Mollyn toimituksen jälkeen rupesin irrottamaan kakkapussia hihnasta, kun samaan aikaan kolmen metrin päästä kaasuttaa bussi pysäkin ohi, Molly tietysti saa kilarit bussista, syöksyy sitä kohti ja multa pääsee hihna irti?! Voi ziisus, että mä huusin kovaa, suorastaan kiljuin, kun olin ihan varma, että se menee renkaan alle justiinsa. Bussi tietysti kiihdytti vauhtiaan ja koira juoksee haukkuen sen vierellä ja minä perässä… Onneksi sain jalan hihnan päälle ja koiran kiinni. Oikeasti, kädet tärisevät vieläkin vaikka aikaa on kulunut reippaasti. Tämä oli sellainen läheltä piti tapahtuma, jota en toivo kenellekään, ja jonka jälkeen puristan hihnaa vielä vähän kovemmin nyrkkiini. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Molly on aina inhonnut isoja pöriseviä kulkuneuvoja sekä mopoja. Nyt vanhemmiten se sietää niitä paremmin kuin nuorempana ja pääsääntöisesti kävelee niitä noteeraamatta. Mutta aina välillä se valitettavasti tekee näitä syöksyilyjään. Voin siis katsoa vain peiliin, en ole sitä kunnolla opettanut pois tästä inhottavasta tavasta ja ihan itse pidin hihnasta huonosti kiinni. Perhana, että olen vihainen itselleni!

Muita lähipäivien tapahtumia:

- netti ei toimi kotona (anteeksi työnantaja)

- Manna kävi rokotuksissa

- mökkeilyä ja sienestystä

- Manna putosi laiturilta Saimaaseen, thih!

- Mollyn agitreenit sujuivat kivasti, ihania suoria putkia ja välistävetoja

- lenkkeilyä Miselineillä

- Manna pissinyt kaksi kertaa juoksuhousuihinsa, argh!

Eli ihan peruskoiraperheen juttuja :)