Saatiinhan se nettikin toimimaan. Vika ei ollutkaan meillä, vaan 400 metrin päästä taloa oli piuha poikki. Tuli vaihdettua modeemi ja muuta hauskaa, ennenkuin vika paikallistui. Ei taas paikallinen puhelinfirma antanut ihan parasta mahdollista kuvaa palveluistaan, murrrr!

Tämän viikon agi-treeneissä tapahtuikin ihan kummia. Molly päätti kesken kaiken, että nyt loppui lähdöissä varastelu ja kasvatti juuren ensimmäisen esteen taakse?! Se ei siis liikahtanut mihinkään, vaikka yleensä intoa on kuin pienessä sorsaparvessa. Ei tullut vaikka tarjoilin namia, ei vaikka vingutin lelua esteen takana, ei vaikka tanssin pienen sadetanssin. Lentävällä lähdöllä sain menemään muutaman esteen, jotta saatiin palkattua ja jäi iloinen mieli (koiralle). Alkutreeneistä ei siis ollut mitään ongelmaa ja koira oli oma iloinen itsensä ja suoritti esteitä mallikkaasti. Radalla ei ollut kontakteja, eikä se minun mielestä satuttanut itseään aikaisempien suoritusten aikana. En kuitenkaan sitä ruvennut pakottamaan, koska tuo koira ei kyllä ääneen kerro jos sitä johonkin sattuu. Joko tämä oli suurta kusetusta tai sitten jotain paikkaa kolotti. Lämmittelyt tehtiin oikeaoppisesti ennen suorituksia ja ihan normaalisti koira liikkui. Olen hiukan ymmälläni ja taidan kallistua sen kusetuksen/tylsistymisen kannalle. Katsotaan taas maanantaina mikä on vireystaso.

Yrjölän puuro kiuhuu uunissa ja huushollissa leijuu melko mielenkiintoinen haju. Tämä lauantai-iltapäivä onkin vierähtänyt keittiön uumenissa keitellen puolukka-omenamehua, nam! Häälahjaksi saatu mehumaija onkin ollut kovassa käytössä, ja pakkasen uumeniin on säilötty jo omenamehua ja viinimarjamehua. Noviisi näissä hommissa on innoissaan :) Tässä vielä lauantai-illan iloksi kuva Mollysta ruokasäkissä?! Meillä syödään ruoat viimeiseen nappulaan ;)