Niinpä niin. Kerkesin sitten viikonloppuna kehumaan, kun "MEIDÄN koirat eivät ole kiinnostuneita TOISTEN koirien isommista tuotoksista". Juupa juu ja vannomatta paras! Äsken lenkillä sain sitten tosissani ravistella Mollyn leukoja, että irrottaisi otteensa ah niin ihanalta haisevasta pökäleestä. Ja vielä kahteen otteeseen. On se vaan niin pirun nopea, kun kyseessä on jotain syötäväksi kelpaavaa... Hyi hitto, sanoin minä ja heitin haisevat lapaset pesukoneen käsittelyyn, ja totesin, että tuon ison koiran on turha tulla vierihoitoa tänään kinuamaan!

Ehkä pahempaa vielä oli se kerta, kun metsässä irti ollessaan toinen koira möyrysi pitkin sammalikkoa hinkaten itseään johonkin todella mahtavan tuoksuiseen...hmmm... tuotokseen. Ei, se ei ollut märäntynyt sieni, eikä elukan raato vaan ihan sitä ihmisen ittensä tuottamaa kamaa. Jaa, että mistäkö tiedän? Noh, metsän elukat harvemmin jättävät Serlaa tai Lambia siihen tuotoksensa vierelle odottelemaan maatumista.

Eläköön sisävessat ja viemärit!